
Ragdoll
4,5–9 kg12–16 v

Turkkilainen van on suuri ja voimakas puolipitkäkarvainen kissa, joka tunnetaan värillisestä päästä ja hännästä sekä rakkaudesta veteen.
Rotu on peräisin Itä-Turkin Van-järven seudulta, missä samankaltaisia kissoja on elänyt vuosisatoja. Laura Lushington ja Sonia Halliday toivat ensimmäiset kissat Englantiin vuonna 1955, ja rotu tunnustettiin siellä 1969.
Turkkilainen van on suurikokoinen kissa, joka painaa tyypillisesti 3,5–8 kg. Turkki on puolipitkä, pehmeä ja vettä hylkivä, eikä siinä ole pohjavillaa. Rodulla tavataan seuraavia värejä: valkoinen, värilliset merkit päässä ja hännässä (van-kuvio). Silmät ovat meripihkanväriset, siniset tai eriväriset. Kollit ovat yleensä naaraita kookkaampia.
Turkkilainen van on älykäs, aktiivinen ja omapäinen. Se nauttii leikistä ja kiipeilystä, ja moni yksilö leikkii mielellään vedellä. Se kiintyy perheeseensä, mutta ei aina pidä sylissä olemisesta.
Turkkilainen van on leikkisä ja utelias, ja se nauttii yhteisistä leikkituokioista ja kiipeilystä. Hyviä aktivointitapoja ovat esimerkiksi leikki onkivavalla, kiipeilypuu, ikkunapaikka, ruokapulmat ja naksutinkoulutus.
Vettä hylkivä turkki on helppohoitoinen, sillä siinä ei ole pohjavillaa. Harjaus kerran viikossa riittää. Kissa tarvitsee paljon virikkeitä ja kiipeilymahdollisuuksia.
Turkkilainen van on yleisesti terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla seurataan sydämen terveyttä.
Keskimääräinen elinikä on 12–17 vuotta. Kysy kasvattajalta vanhempien terveystutkimuksista ja geenitesteistä. Suomen Kissaliiton jäsenyhdistykset ja rotujärjestöt kertovat rotukohtaisista terveysohjelmista.
Turkkilainen van sopii hyvin myös ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin. Leikkisänä rotuna se tarvitsee päivittäin leikkiä ja virikkeellisen kodin, mutta sopeutuu hyvin myös kerrostaloon. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun lapsille opetetaan kissan rauhallinen käsittely. Karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.
Turkkilainen van on iso kissarotu. Aikuinen kissa painaa tyypillisesti 3,5–8 kg. Kollit ovat yleensä naaraita kookkaampia.
Turkkilainen van elää tyypillisesti 12–17 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja se, elääkö kissa sisällä vai ulkona.
Rotu on aktiivinen, ja se tarvitsee useita leikkituokioita päivässä, kiipeilymahdollisuuksia ja aktivointileluja.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi kissaksi.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen, ja turkinhoito on kohtalainen. Turkki: puolipitkä, pehmeä ja vettä hylkivä, eikä siinä ole pohjavillaa.
Kyllä, mutta aktiivinen kissa tarvitsee virikkeellisen kodin: kiipeilypuita, hyllyjä, aktivointileluja ja useita leikkituokioita päivässä. Turvallinen ulkotarha tai parveke on plussaa.
Kyllä. Rotu on puhelias ja kertoo mielipiteensä mielellään.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lapsille kannattaa opettaa, ettei kissaa nosteta väkisin ja että sillä on oma rauhallinen paikka.
Kyllä. Turkkilainen van kuuluu FIFe:n kategoriaan 1, ja sen EMS-koodi on TUV. Rotukissat rekisteröidään Suomessa Kissaliiton jäsenyhdistysten kautta.
Kuva: Turkkilainen van (piirroskuva). Värit: Valkoinen, värilliset merkit päässä ja hännässä (van-kuvio). Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen kissan hankintaa kannattaa tavata rodun kissoja, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön tietoihin. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: FIFe:n rotumääritelmä, Suomen Kissaliiton rotutiedot, FIFe:n rekisteröintitilastot sekä julkaistut rotukohtaiset terveys- ja elinikätiedot. Painot ovat tyypillisiä vaihteluvälejä.
Kaikki rodut: Kategoria 1: persialaiset ja sukurodutPitkäkarvaiset kissarodutIsot kissarodut
Nämä rodut ovat turkiltaan, kooltaan ja luonteeltaan lähellä tätä rotua.

4,5–9 kg12–16 v

3,5–9 kg12–16 v

3–7 kg12–15 v

4,5–9 kg12–15 v

4–9 kg12–15 v

3,5–6,5 kg12–16 v